The only true wisdom is in knowing you know nothing.
– Socrates
Jokaisella on vähintään joskus, ellei suurimman osan ajastaan, sellainen fiilis että on viisaampi kuin muut ja vain hän on oikeassa. Jos asia voidaan todistaa, laskea tms. tuoda ilmi että näin on, se on asia erikseen, mutta tarkoitan että ihan yleisellä tasolla. Jokaisella on ollut sellainen fiilis että juuri hän on oikeassa ja suunnilleen että juuri hän voisi ratkaista, miten asiat hoidetaan oikein.
Se on vähän pelottava ajatus, jos ja kun näin on käynyt eri maiden johtajille ja päättäjille. Näinhän se tavallaan menee jokaisissa vaaleissa ja mun mielestä se on aivan helvetin itsekeskeistä ja typerää.
Tuntuu että itsekritiikki puuttuu todella, todella monelta ja kun heidän mielipiteensä ja ehdottomat asiansa todistetaan vääriksi tai muuten huonoiksi, he ottavat itseensä, eivätkä suostu uskomaan.
Tätä voisi esimerkiksi soveltaa uskontoon. En siis sano, että oma mielipiteeni asiasta olisi absoluuttinen totuus ja oikein, mutta se, että suuri, todella suuri osa uskovaisista ei edes kyseenalaista omaa uskontoaan, on jotenkin naurettavaa.
Maailmassa on niin monta uskontoa ja miljoonat ja miljoonat ihmiset uskovat eri asioihin ja että heidän ajattelutapansa on se oikea, ja joissain uskonnoissa juuri heidän jumalhahmonsa on juuri se, joka on tuonut elämän maapallolle.
Itse olen ehkä hieman ateistin ja agnostikon välimaastossa. En usko jumaliin, mutta en varsinaisesti totaalisesti kiellä, etteikö olisi olemassa jotain suurempaa voimaa, kuin mitä voimme käsittää tai tunnistaa, oli se sitten jumalallista tai ei.
Mutta näin, pointti oli siinä, että jokaisessa on virheitä, jokainen tekee virheitä, eikä kukaan ole absoluuttisesti viisas ja kaikkitietävä. Toisilla on auktoriteettiä enemmän ja ovat vakuuttavampia – heistä tulee johtajia, koska pystyvät vakuuttamaan kanssaihmiset omasta mielipiteestään, oli se sitten muiden mielipiteiden vastainen tai ei.
Avainsanat: filosofia, tietämys, tieto, uskonto, viisaus
“The world is a book and those who do not travel read only one page.”
― St. Augustine
Mikään muu ei luo samanlaista fiilistä, kun matkustaminen, travellaus, backpacking, seikkaileminen.
Maailma on niin järkyttävän iso paikka, että pysyminen Suomessa tai kotimaassaan/-kaupungissaan/-kylässään on suoraan sanottuna typerää. Varsinkin kun nykyään matkustaminen ja maailman tutkiminen on tehty helpommaksi kuin koskaan, eikä se ole enää vain ns. rikkaiden huvia.
Itse olen matkustanut ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa, mutta edelleen Euroopassakin itsessään on vielä todella paljon nähtävää ja koettavaa. Tämän jälkeen tottakai odottaa vielä Aasia, Oseania, Afrikka ja E-Amerikka. Jos saan nämä kaikki maanosat kierrettyä ajan kanssa ja tutustuttua näihin kulttuureihin ja tapoihin, voin vanhana sanoa että olen elänyt sellaisen elämän, mitä halusinkin.
En tiedä, jotenkin alitajuisestikin tuomitsen ihmiset, jotka eivät halua tai viitsi lähteä ulkomaille, tai sitten valittavat ettei heillä ole rahaa (en yleistä että aivan jokaisella ihmisellä olisikaan), tai lähtevät aurinkomatkojen pakettimatkalle Turkin Alanyaan tai Espanjan Fuengirolaan.
Itse asiassa, nyt kun mainitsin, maailmasta löytyy muutama paikka mihin en halua mennä. Juuri edellämainitut ”suomalaisten pääkaupungit Turkissa ja Espanjassa”. Kun lähden ulkomaille ja matkaamaan, en halua suomalaisten keskelle Suomi-pubiin jossa on Frederik keikalla. Sehän on ihan sama kun menisi Suomessa paikalliseen pubiin istumaan, maksanut vain turhaan lentoliput.
Kun lähtee seikkailemaan, sitä haluaa todella seikkailla ja nähdä uusia maisemia, uusia ihmisiä, erilaisia kulttuureita, ruokia, tapoja, erilaista elämää.
Se voi olla tajunnanräjäyttävää tavalla, että saattaa laittaa omat henkilökohtaiset arvot aivan uudenlaiseksi, kääntää elämänkatsomuksen päälaelleen ja herättää kipinän, että sitä täytyy saada lisää.
“Not all those who wander are lost.”
― J.R.R. Tolkien
Hieman tunnetumpi lainaus, hieman ehkä ’kulutettu’ ja osittain väärinkäytettykin, mutta silti omasta mielestäni yksi hienoimmista lausahduksista.
Ei ole parempaa fiilistä kun matkustaminen.
Avainsanat: Alanya, Fuengirola, matkustaminen, reissaaminen, travel, ulkomaat
“When you stop expecting people to be perfect, you can like them for who they are.”
― Donald Miller
Ylläoleva lainaus on harvinaisen fiksu, paikkaansapitävä ja ajankohtainen.
Koko ajan enemmän odotetaan ihmisiltä suurempia ja suurempia ihmeitä ja jos niitä ei saavuteta, aiheutetaan pettymys. Aivan arkisissakin asioissa, se on ihan järjetöntä.
Otan esiin alkukevään esimerkin, kun Leijona-legenda Teemu Selänteen poika Eetu liittyi Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueeseen. -Onneksi tätä on käyty läpi aiemminkin asiantuntevien toimittajien puolesta- Eetu Selänteelle asetettiin aivan järkyttävät paineet ja odotukset medialta. Tuskin kukaan suomalainen toimittaja, tai todella harva, oli oikeasti nähnyt Eetun pelaavan, mutta vain koska selässä luki Selänne, oli niitä pisteitä tultava isänsä tahtiin.
Aivan naurettavaa pelleilyä medialta. Ihan tajutonta. Suomeksi: Vitun taukit. Suomalainen media kyllä osaa aina yllättää osaamattomuudellaan.
No mutta, kerrotaan vielä omakohtainen esimerkki.
Käyn töissä, jossa olen osana yhtä yrityksen toimistotiimiä. Työ on mukavaa ja rentoa, mutta välillä minulta odotetaan jotain, mitä a) ei voida toteuttaa ollenkaan tai b) en osaa sitä ja se pitäisi opetella ennenkuin voin sen toteuttaa, aikataulullasi ASAP.
Olen tehnyt töissäni paljon töitä photoshopilla, eli kuvanmuokkaushommia. Minulla ei ole asiaan mitään koulutusta tai kurssia käyty, vain omakohtaista harjoittelua kotona silloin tällöin, hyvin harvakseltaan. Mutta koska olen ainoa joka osaa sitä edes vähän, minulle tulee kaikki vastaavat tehtävät ja minun odotetaan osaavan ne kuin vettä vaan. Toki jos en yksinkertaisesti osaa, niin sanon siitä kyllä mutta toisaalta tykkään ottaa haasteita vastaan.
Se vain, että kun odotetaan osaavan ohjelma täydellisesti vaikka osaan vain hieman enemmän kuin ’perusteet’, ylittää ymmärrykseni koska olen sen tuonut julki etten ole siinä mestari.
Miksei anneta kunkin osoittaa mitä osaa, millainen on ja millaiset odotukset oikeasti pitäisi asettaa, eikä ennakkoon luoda massiivisia odotuksia ja paineita, joita ei pystytä lunastamaan?
Avainsanat: media, odotukset, paineet, täydellisyys
“Judge a man by his questions rather than by his answers.”
― Voltaire
Suomalaisethan on itsepäistä ja sulkeutunutta sakkia, se ei ole kenellekään yllätys. Vähän sääli vain, että näin on. Yritetään viimeiseen asti pärjätä omillaan ja omilla resursseillaan, ja vasta kun on ns. liian myöhäistä, kysytään apua ja tukea. Jos silloinkaan.
Sosiaalisesta käyttäytymisestä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, kuten moikkaamisesta tai edes hymyilemisestä kaduilla vastaantulijoille. Kuulostaa helpommalta kuin se on, varsinkin Härmässä.
Itsekin olen syyllistynyt hyvin paljon tuohon itsepäisyyteen ja siihen, että itse pärjään ilman muiden apua ihan hyvin. Siitä on tullut ehkä enemmänkin tapa asioissa, joissa ehkä voisi joskus kysyäkin ystävältä tai perheeltä tukea. Se on vain kasvattanut minusta tälläisen, mikä olen nyt. Joku voisi sanoa että jossain asioissa kylmä, mutta toisaalta voisin ehkä sanoa että kestän henkisesti hieman enemmän kuin jotkut.
Pointti, miksi aihe tuli mieleen, on koska viime kirjoituksessa kirjoitin koulutukseen liittyvästä isommasta projektista, ja vaikka haluankin sen vain ’pois alta’, olen myös sellainen että haluan tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Kyselin siis ohjeita ja tapoja toimia/korjata asioita ohjaajaltani, loppujen lopuksi aika paljonkin, mutta vain koska halusin saada tehtyä homman kunnolla. Aluksi ohjaaja opastikin ja neuvoi keinoja hyvin, mutta loppua kohden vastaukset alkoivat olemaan vain ’one-linereitä’ eli yhden lauseen vastauksia, joista suurimmasta osasta jäi puolet kysymyksistä huomioimattakin.
Ensin itselleni tuli sellainen fiilis, että vaivaanko jotenkin liikaa ohjaajaa tai vastaavaa.. mutta sitten tajusin kyllä, että ohjaajan työ on ohjata minua toteuttamaan vaaditun tehtävän hyvin ja hänellä on ’velvollisuus’ vastata jos jokin on epäselvää, ettei sen takia mene homma vihkoon.
Enpä tiedä. Jos tälläisiä ’ammattimaisia’ ’ohjaajia’ ja ’auttajia’ on esimerkiksi työskentelemässä esimerkiksi henkisten sairausten, kuten masennuksen, ehkäisyssä ja hoidossa niin.. no, todella toivon ettei ole.
Avainsanat: apua, kysyä, ohjeita, suomalainen
“Be who you are and say what you feel, because those who mind don’t matter, and those who matter don’t mind.”
― Bernard M. Baruch
Mennyt viikonloppu oli hyvä ja aurinkoinen. Jännä miten aurinko ja se valoisuus vaikuttaa ihmiseen niin paljon. Mieli oli pirteämpi ja jaksoi tehdä asioita aivan eri tavalla, kun muutama kuukausi sitten.
Kävin hoitamassa ennakkoäänestyksen pois alta viikonlopun aikana, tein muutaman isoimman vaalikoneen netin syövereistä ja suhtkoht samantyyliset vastaukset saatuani ja samat arvot omaavan ehdokkaan löytäessäni, kävin hänen numeronsa raapustamassa viralliseen äänilappuun.
Olen pohjimmiltani aika laiska kaveri. On mm. ollut eräs koulutukseen liittyvä projekti alla kohta jo vuoden. Sen olisi saanut valmiiksi ehkä kuukaudessa-parissa, mutta nyt vasta olen viimeaikoina saanut itseäni niskasta kiinni asian suhteen ja se rupeaa vihdoin olemaan lopuillaan.
Se on painanut päässä paljon saada se tehtyä, mutta saamattomuutta tai jotain muuta, aina se on viivästynyt. Kuvan mukaan tuntuu että ketjut käsissäni ja paino takaraivossa rupeaa hellittämään, kun homma rupeaa olemaan lopuillaan. Olen miettinyt, miltä tuntuu kun saa tuon homman valmiiksi ja sen järjettömän taakan selästä.
Olen päätynyt tulokseen, että aika huikealta ja olen luvannut itselleni korkata hyvän oluen sen kunniaksi, kun saan sen pois päiväjärjestyksestä.
Joku noheva arvaa mikä koulutukseen liittyvä ikuisuusprojekti on voinut olla kyseessä..
Avainsanat: ennakkoäänestys, koulutus, projekti, vaalit 2015, viimeistely
“You might be poor, your shoes might be broken, but your mind is a palace.”
― Frank McCourt
Ihmisen mieli on jännä juttu.
Sanotaan että ihminen kykenee käyttämään vain pienen osan aivojen potentiaalista, jotkut taas tyrmäävät tämän ja sanovat että käytetään kyllä suurinta osaa.
Jos olisin fiksumpi ja osaisin keskittää elämääni/aikaani johonkin tiettyyn, rupeisin tutkimaan asiaa ja ihmisen mieltä noin muuten.
Kaikki tuollainen, mitä ihmiset eivät vielä kaikesta teknologiasta ja kehityksestä huolimatta ymmärrä, on mielestäni erittäin mielenkiintoista (juuri muuten huomasin että suomenkielessä on jänniä sanoja tähän liittyen, mielestäni, mielenkiintoinen..)
Itse uskon mm. asenteen ja mielen’lujuuden’ voimaan. En pidä niitä mitenkään jumalallisena, vaikka en uskokaan Jumalaan enkä kuulu kirkkoon.
Uskon vain, ettei kukaan toistaiseksi ole saavuttanut läheskään täyttä potentiaaliaan, mitä ihminen voi halutessaan tehdä. Voisiko tämä olla toisaalta aivojen/mielen suojaprosessi, ettei ihminen vahingoita itseään jos saisi enemmän mielen tai aivojen kapasiteetista käyttöönsä, vähän kuin esim. vaistomaiset väistöliikkeet jos jokin asia/esine on tulossa kohti.
Joku aika sitten samantyylisestä aiheesta tehtiin elokuva, Lucy. Katsoin leffan hyvin kriittisenä, eikä se nyt juuri muuttanut omaa käsitystäni asiasta suuntaan tai toiseen. Viihdyttävyydeltäänkin se oli vähän niin ja näin, vaikka olen leffafanaatikko ja pidän hyvin monista erilaisista (”aivottomistakin”) leffoista todella paljon.
Mielenkiintoisia ja diippejä juttuja, hyvä purkaa syvällisiä ajatuksia tietokoneen näytölle näin perjantaiaamuna, voi loppupäivän vetää ns. nollat taulussa.
Avainsanat: aivot, kyky, mieli, mind
“When one with honeyed words but evil mind
Persuades the mob, great woes befall the state.”
– Euripides
Se aika jälleen, kun mitään ei voi tehdä ilman tykitystä erilaisten ihmisten naamoista, joiden vieressä on jokin numero.
Ulkona on tienvarret täynnä mainoksia, julisteita ja muuta yritystä ehdokkailta saada ihmisiä kiinnittämään huomio ja äänestämään juuri heitä.
Aamulla ei voi avata televisiota tai radiota ilman vaalien hypetystä ja eri puolueiden läpikäymistä.
Jos itse tiivistäisin asian, on se aika jälleen, jolloin edustajaehdokkaat lupaavat kuun taivaalta ja loppujen lopuksi lunastavat vain kuunvalon.
Seuraan politiikkaa jonkun verran, tiedän eri puolueiden suuntauksista ja kansanedustajien toimista, mitä nyt julkisuudessa käydään läpi. En siis ole politiikan asiantuntija, enkä haluakaan olla. Aiemmin seurasin politiikkaa enemmänkin, mutta koska olen törmännyt niin moneen poliittisesti todella aktiiviseen ihmiseen ja seurannut sitä politiikkaa, on oma uskoni sen toimintaan ja muutoksen todelliseen mahdollisuuteen karissut paljon.
Käyn tottakai äänestämässä, mutta toisin kuin viime eduskuntavaaleissa, nyt en tiedä yhtään ketä äänestäisin. Tosin on kyllä vaalipiirinikin vaihtunut viimekertaisesta.
Asiasta voisi kirjoittaa todella paljon ja monta sivua tekstiä, mutta en varsinaisesti halua omalta osaltani kohottaa tuota hypeä vaaleista, jo nyt rupeaa ns. liika olemaan liikaa.
Onneksi kohta vaalit ovat ohi ja saa rauhassa kävellä kadulla ilman pelkoa että poliittisesti aktiivinen ja mielipiteissään vankka, jopa tuomitseva jos mielipide eriää, kokoomusnuori hyppää jostain puskasta eteen saarnaamaan että Alexander Stubb pelastaa maailman.
Avainsanat: 2015, eduskunta, vaalit
“The beginning is the most important part of the work.”
– Plato
Olen aloittanut ja lopettanut paljon asioita 24-vuoden aikana.
Tämä blogi lukeutuu nyt uudeksi asiaksi, jonka aloitan.
Blogilla ei ole varsinaisesti tiettyä teemaa, josta kirjoitan. Olen vain halunnut jonkinlaisen alustan, jolle kirjoittaa mitä mieleeni tulee, enkä ole varsinaisesti koskaan päiväkirjoista välittänyt.
Koska aurinko paistaa, kevät on vihdoin tulossa kunnolla päälle ja nyt on luova fiilis, polkaisen siis tämän vapaamuotoisen projektini käyntiin.
Blogilista -palvelussa on jo lähes 65 000 blogia, eikä se kata kaikkia blogeja edes Suomesta. Hullua, miten paljon bloggaaminen on lisääntynyt viime vuosina, kuten moni muunkin internetin yhteisöpalvelun käyttö.
Tiedän, että myös vloggaaminen (videobloggaaminen) on kasvanut todella paljon vain parin viime vuoden aikana.
Kaikki trendit luultavasti kuitenkin jossain vaiheessa vain lopahtavat, kun uusia syntyy tilalle. Trendejä on mielenkiintoista seurata, miten ne vaihtelevat ja vaikuttavat ihmisiin. Ihmiset jopa maksavat suuriakin summia siitä, että pysyvät trendeissä mukana ja ovat ajassa mukana.
En tiedä, toiset trendit ovat tietysti fiksumpia kuin toiset, mutta toisaalta mikäpä niitä tuomitsemaan. Jokainen ihminen tekee omat valintansa ja ottaa valinnoistaan vastuun.
Avainsanat: bloggaaminen, blogi, ensimmäinen, trendit, vloggaaminen
