Mind blown
“You might be poor, your shoes might be broken, but your mind is a palace.”
― Frank McCourt
Ihmisen mieli on jännä juttu.
Sanotaan että ihminen kykenee käyttämään vain pienen osan aivojen potentiaalista, jotkut taas tyrmäävät tämän ja sanovat että käytetään kyllä suurinta osaa.
Jos olisin fiksumpi ja osaisin keskittää elämääni/aikaani johonkin tiettyyn, rupeisin tutkimaan asiaa ja ihmisen mieltä noin muuten.
Kaikki tuollainen, mitä ihmiset eivät vielä kaikesta teknologiasta ja kehityksestä huolimatta ymmärrä, on mielestäni erittäin mielenkiintoista (juuri muuten huomasin että suomenkielessä on jänniä sanoja tähän liittyen, mielestäni, mielenkiintoinen..)
Itse uskon mm. asenteen ja mielen’lujuuden’ voimaan. En pidä niitä mitenkään jumalallisena, vaikka en uskokaan Jumalaan enkä kuulu kirkkoon.
Uskon vain, ettei kukaan toistaiseksi ole saavuttanut läheskään täyttä potentiaaliaan, mitä ihminen voi halutessaan tehdä. Voisiko tämä olla toisaalta aivojen/mielen suojaprosessi, ettei ihminen vahingoita itseään jos saisi enemmän mielen tai aivojen kapasiteetista käyttöönsä, vähän kuin esim. vaistomaiset väistöliikkeet jos jokin asia/esine on tulossa kohti.
Joku aika sitten samantyylisestä aiheesta tehtiin elokuva, Lucy. Katsoin leffan hyvin kriittisenä, eikä se nyt juuri muuttanut omaa käsitystäni asiasta suuntaan tai toiseen. Viihdyttävyydeltäänkin se oli vähän niin ja näin, vaikka olen leffafanaatikko ja pidän hyvin monista erilaisista (”aivottomistakin”) leffoista todella paljon.
Mielenkiintoisia ja diippejä juttuja, hyvä purkaa syvällisiä ajatuksia tietokoneen näytölle näin perjantaiaamuna, voi loppupäivän vetää ns. nollat taulussa.
