Vaalit 2015
“When one with honeyed words but evil mind
Persuades the mob, great woes befall the state.”
– Euripides
Se aika jälleen, kun mitään ei voi tehdä ilman tykitystä erilaisten ihmisten naamoista, joiden vieressä on jokin numero.
Ulkona on tienvarret täynnä mainoksia, julisteita ja muuta yritystä ehdokkailta saada ihmisiä kiinnittämään huomio ja äänestämään juuri heitä.
Aamulla ei voi avata televisiota tai radiota ilman vaalien hypetystä ja eri puolueiden läpikäymistä.
Jos itse tiivistäisin asian, on se aika jälleen, jolloin edustajaehdokkaat lupaavat kuun taivaalta ja loppujen lopuksi lunastavat vain kuunvalon.
Seuraan politiikkaa jonkun verran, tiedän eri puolueiden suuntauksista ja kansanedustajien toimista, mitä nyt julkisuudessa käydään läpi. En siis ole politiikan asiantuntija, enkä haluakaan olla. Aiemmin seurasin politiikkaa enemmänkin, mutta koska olen törmännyt niin moneen poliittisesti todella aktiiviseen ihmiseen ja seurannut sitä politiikkaa, on oma uskoni sen toimintaan ja muutoksen todelliseen mahdollisuuteen karissut paljon.
Käyn tottakai äänestämässä, mutta toisin kuin viime eduskuntavaaleissa, nyt en tiedä yhtään ketä äänestäisin. Tosin on kyllä vaalipiirinikin vaihtunut viimekertaisesta.
Asiasta voisi kirjoittaa todella paljon ja monta sivua tekstiä, mutta en varsinaisesti halua omalta osaltani kohottaa tuota hypeä vaaleista, jo nyt rupeaa ns. liika olemaan liikaa.
Onneksi kohta vaalit ovat ohi ja saa rauhassa kävellä kadulla ilman pelkoa että poliittisesti aktiivinen ja mielipiteissään vankka, jopa tuomitseva jos mielipide eriää, kokoomusnuori hyppää jostain puskasta eteen saarnaamaan että Alexander Stubb pelastaa maailman.
